Perjantaina 15.päivä päästiin Katariinan kanssa retkelle Nikosiaan. Eikä muuten ollut mikään tavallinen retki vaan kyseessä oli pippalot Kyproksen presidentin palatsissa. Erilaiset järjestöt, jotka toimii lasten ja nuorten hyväksi ovat saanet rahoitusta toiminnalleen Norjasta ja nyt pääsivät sitten esittelemään aikaansaannoksiaan hienoissa puitteissa. Theotokos on yksi näistä järjestöistä ja Thomas, joka kolmen muun Theotokoksen työntekijän kanssa oli menossa esittelemään työtään päätti ottaa meidät mukaan pällistelemään menoa ja palatsia.
Kun saavuttiin palatsiin (vastassa ei ollut sen suurempia turvatoimia, yksi vartija nähtiin vähän matkan päästä) laitettiin ensin Theotokoksen esittelypöytä kuntoon ja sitten Katariinan kanssa liuettiin tarjoilupöydän luo. Ihastuttiin varsinkin suklaakakkuun ja pieniin kananugetteihin, joita oli tarjolla ja kunnon köyhinä opiskelijoina syötiin mahamme täyteen ja vedettiin muutama litra ilmaista kokista. Loppuilta kierreltiin muiden yhdistysten esittelypisteitä, seurattiin laulu-, tanssi- ja teatteriesityksiä, sekä ryömittiin palatsin puutarhassa (onneksi kukaan ei nähnyt...). Ilta oli onnistunut ja pressakin nähtiin. Eipä siinä sen kummempia.
Harkassa on nyt edetty siihen pisteeseen, että ensi viikolla on maaginen puolenvälin rajapyykki. Sitä onkin jo kaivattu!
Harkassa homma toimii niin että kierrän Theotokoksen eri toimipisteitä ja yhdessä olen kerrallaan viikosta kahteen viikkoon. Yhteensä paikkoja on kuusi ja nyt on tullut jo neljässä oltua, eli kaksi uutta paikkaa vielä ja sitten viimeiseksi kolmeksi viikoksi menen Art Shoppiin, jossa olen jo viikon oleskellut.
Paikkoja on neljän tyyppisiä. Ensin olin Integroidussa asumisyksikössä, mikä suomeksi tarkoittaa tavallisella asuinalueella olevaa tavallista taloa, jossa asuu yleensä viisi kehitysvammaista henkilöä ja heistä pidetään huolta kolmivuorotyönä. Talossa on aina paikalla kaksi työntekijää, paitsi öisin. Taloja Theotokosella on kolme. Näissä paikoissa ei tehdä mitään kummallista, vaan pyritään antamaan asukkaille mahdollisuus elää tavallista arkea. (Tosin asiakkaat eivät käy työssä tai päivätoiminnassa. Ainoastaan fysioterapiassa ja taideterapiassa epäsäännöllisin väliajoin.) Miun oleminen näissä taloissa on sitä että aamulla mahdollisesti syötän yhden asiakkaan, sitten istun telkkarin edessä muutamia tunteja ja asiakkaat möllöttää siinä vieressä. Lounasaikaan syötän taas yhden asiakkaan, sitten syön itse ja lähden pois.
Boarding House on vähän vaikemmin vammaisten asuntola, jossa on lähes yhtä tylsää. Päivärytmi on sama, asiakkaille ei ole mitään toimintaa, mutta onnekseni samoissa tiloissa toimii Theotokosen fysioterapeutti, joka on aivan mahtava tyyppi. Niistä kahdesta viikosta, mitä olin tuolla vietin suurimman osan ajasta juuri tämän fysioterapeutin kanssa jutellen ja katsellen miten hän asiakkaita hoitaa. Hirveän sydämellinen mies on hän!
ALMA on kehitysvammaisille lapsille tarkoitettu keskus, jonka tiloissa toimii fysio-, puhe- ja toimintaterapeutteja, sekä psykologi ja päiväkoti. Tämä paikka muistutti ehkä eniten Suomen meininkiä. Lapsilla on tekemistä, he käyvät terapioissa, leikkivät, askartelevat, käyttävät aistihuonetta ja "soft room" nimistä tilaa (iso huone, jonka lattiat on päällystetty patjoilla ja josta löytyy kaikenlaisia temppuiluvälineitä).
ALMAssa tapasin aivan ihania lapsia ja heidän kanssaan oltiin ihan fiiliksissä toisistamme, eikä kielimuuri haitannut yhtään.
Kaikkein paras Theotokoksen toimipisteistä on Art Shop/Work Shop (kumpaakin nimitystä käytetää, jotta pieni harjoittelija saisi mahdollisimman sekavan kuvan). Art Shop muistuttaa Suomen paivätoimintapaikkoja. Theotokoksen asiakkaat tulevat sinne askartelemaan ja tekemään taidetta, jota sitten myydään työn tukemiseksi. Myös harjoittelijalle riittää siellä työtä, mikä on mukavaa vaihtelua. Art Shoppia vetää Stefano, joka on aivan mahtava taiteilija luonne ja alunperin Italiasta kotoisin.
Tähän astista harjoittelua kuvaavat adjektiivit tylsä, ahdistava ja hyödytön, Art Shop viikkoa ja ALMAn lasten hymyjä lukuunottamatta. Tuntuu että olen täällä vain tiellä, mutta ei voi mitään, itsehän minut tänne ottivat. Harkka on ollut yhtä isoa turhauma harjoitusta.
Viime viikon ajan on ollut vähän flussainen olo, joka on tänään saavuttanut huippunsa karmean kurkkukivun muodossa. Puhuminen, nieleminen ja eläminen on tuskallista, mutta eiköhän tämä tästä strepsilssien, villasukkien ja kuuman kaakaon voimalla parane.
Sitten mukaviin asioihin. Eilen käytiin pienellä retkellä Troodosvuorilla sijaitsevassa Platresin kylässä. Se reissu tuli kyllä tarpeeseen. Oli ihanaa päästä pois Limassolin melusta pieneen hiljaiseen vuoristokylään ja ilmastoon, joka muistutti Suomen syksyä. Mäntymetsäiset maisemat ja ruskaiset lehtipuut muistuttivat Suomesta ja pienen tytön sielu, silmät ja korvat lepäsivät.
Vasta kun pääsin tuonne hiljaisuuteen tajusin miten paljon olin sitä kaivannut. Korvat ihan soivat aluksi. Siellä ylhäällä kuuli jopa omat ajatuksensa ja kun käveli ympäriinsä tuntu että oli taas kotona Suomessa.
Siellä käveltiin koko päivä, kunnes bussi tuli ja vei meidät takaisin Limassolin kuumille ja meluisille kujille. Vuorille menen varmasti vielä käymään.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
torstai 14. lokakuuta 2010
Täällä taas
Nyt oon jo yli kuukauden päivät ollu Kyproksella, mutta nettiongelmien vuoksi en oo pystyny kirjottelemaan tänne mitään. Nyt yritän yhdellä kertaa kertoa tärkeimpiä asioita mitä on täällä tullut toilailtua.
25.9. Muutto
Moniatis-hotelli vaihtui Lordos River Beach -nimiseen asuinkompleksiin varsin rauhallisissa merkeissä. Nyt voidaan itse tehdä ruokamme ja pestä pyykkimme. Ensimmäisinä päivinä ongelmia tuottivat lämpimän veden puute ja pesukoneen mystinen toimimattomuus, mutta niistäkin selvittiin, kun jugoslavialainen vuokraemäntämme Dragana kävi näyttämässä miten hommat toimii.
Kaasuhellalla kokkaaminenkin on sujunut vaivatta heti alusta lähtien.
Oma kämppä on myös osaltaan auttanut taistelussa koti-ikävää vastaan.Elämästä on tulossa arkea kun siihen kuuluu arki-asioita, kuten kaupassa käymistä, ruuan laittoa ja tiskaamista. (eikä sekään haittaa että uima-allas ja meri ovat molemmat noin sadan metrin päässä)
River Beach on tässä keskellä turistialuetta, eli menoa ja kulttuureja piisaa. Tässä koko asuinkompleksissa asuu Draganan mukaan vain kaksi kyproslaista perhettä. Muut asukkaat ovat sekalainen sakki eri puolilta maailmaa.
27.-28. 9. Kipeänä
Stressi ja nestehukka otti viimein kiinni pienen tytön ja vietin kaksi päivää pedissä huonon olon takia. Harkkapaikalla luultiin että oltiin oltu Katariinan kanssa viikonloppuna juhlimassa kun en maanantaina ilmaantunut töihin. Käskivät olla juomatta mitään minkä sisällöstä ei ollut varmuutta ja kyselivät hirveesti oonko oksentanu, eivätkä ymmärtäneet ollenkaan ettei nyt ihan siitä ollut kyse.
Olo kuitenkin parani aika nopeasti ja pääsin takas töihin.
1.10. Kyproksen itsenäisyyspäivä
Vapaa päivä. Ei mitään erikoista, mikä oli hienoinen pettymys.
2.10. Retki Limassolin keskustaan
Käytiin tutustumassa Limassolin vanhaan kaupunkiin, vanhaan satamaan ja keskiaikaiseen linnaan, eli vietettiin kunnon turistipäivä.
Vanhassa kaupungissa oli tavallisten turistipuotien lisäksi vähän laadukkaamman tuntuisia käsityöläisten pajoja. Kadut oli todella kapeita ja ravintoloitten kohdalla usein täynnä pöytiä ja tuoleja. Tunnelmaa ja turisteja löytyi paljon. Satamassa ei ollut mitään kummallisempaa nähtävää, paitsi vanha puinen ja pitkä laituri, jolla paikalliset viettää aikaa istuen, kalastaen, höpöttäen, riidellen, sopien ja välillä uimaan pulahtaen.
Limassolin linna ei ulkoapäin ole juuri minkään näköinen, mutta sisällä on ihan mielenkiintoista museokamaa mm haarniskoja, noin miljoona ristiä eri aikakausilta, keramiikkaa, sekä luuranko, jolla ei ole käsiä, päätä, eikä varpaita. Tämä nuori sotilas (jolle luuranko aikoinaan kuului) on aikoinaan joutunut julman teloituksen uhriksi kun kaupunkiin on hyökätty.
Parasta linnassa on katto/muuri/linnan yläosa, josta on hyvät maisemat merelle ja kaupunkiin. Limassolia ympäröiviä kukkuloitakin näkyy aika kiitettävästi, koska talot on täällä matalia.
5.10. Teatteria Nikosiassa
Theotokos Poundationin johtaja Thomas otti meidät tiistai-iltana mukaansa Nikosiaan katsomaan kolmen erityiskoulun esitystä, joka koostui sokeiden musisoinnista, kuurojen tanssista ja kehitysvammaisten teatterista. Meininki oli aivan mahtava! Hyvin vetivät kaikki esityksensä läpi.
Iltaan toi oman hohtonsa se että paikalla olivat myös Kyproksen työvoimaministeri ja presidentin vaimo, sekä useita hyvin tärkeän näköisiä pukumiehiä.Huomattiin että Thomas on aika iso kiho, koska kaikki muut isot kihot tuli häntä tervehtimään ja siinä sivussa meitä kahta ja meidän istumapaikat oli eturivissä kuten muillakin tärkeillä henkilöillä. Nyt voin ihan henkilökohtasesta kokemuksesta sanoa että Kyproksen työvoimaministeri on todella mukava nainen, hänen kanssaan pääsin juttelemaankin ennen esityksen alkua.
8.10. Retki Nikosiaan ja Troodokselle, sekä konsertti kaupungin puutarhassa
Perjantain harkkapäivä oli aika mukava. Aamulla mentiin tunniksi töihin ja sitten lähettiin ajelemaan Thomaksen kanssa Nikosiaan, jossa hän meni pitämään lehdistötilaisuutta ja me Katariinan kanssa tutustuttiin vanhaan kaupunkiin, tai lähinnä sen turistipuoteihin ja kävelykatuun.
Käytiin myös katsomassa kreikkalaisen ja turkkilaisen Kyproksen rajaa, joka kulkee keskellä pääkaupunkia, kuin Berliinissä konsanaan. Oli aika pysäyttävä kokemus kääntyä kadunkulmasta ja yht'äkkiä edessä oli muuri, jonka harjalla tuima ilmeinen sotilas seisoi vartiossa. Kummallista ajatella, että Euroopassa voi vieläkin olla jotain tällästä.
Söin myös ensimmäistä kertaa elämässäni moussakaa. Oli ihan hyvää ja täyttävää ja sen verran mielissään oli Thomaskin tästä mun kokeilusta että varmaan saan ihan hyvän arvioinnin harkasta.
Syömisen jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin Limassoliin Troodos-vuorten kautta. Maisemat oli todella jylhiä, nouseehan tuo vuoristo parhaimmillaan lähes parin kilometrin korkeuteen. Vaikka merenpinnantasolla lämpötila oli +30 astetta ja puita on hyvin harvassa, kasvaa ylhäällä vuorilla mäntymetsää ja lämpötila perjantaina oli vähän yli kymmenen astetta. Ymmärrän hyvin miksi Kyproslaiset tykkää kesällä tulla vuoristoon viettämään aikaa.
Matkan varrella käytiin myös Asinoun bysanttilaisessa kirkossa, joka on rakennettu vuonna 1105. Ulkopuolelta kirkko näytti hyvin pieneltä ja vaatimattomalta kivikappelilta ja kun mentiin sisälle en ollu uskoa silmiäni. Seiniä ja kattoa peitti ihan mahtavan hienot ja yksityiskohtia pursuavat freskot, joissa kuvattiin kristinuskon perusasioita. Suosittelen Kyprokselle matkaa suunnittelevia varaamaan aikaa vastaavassa kirkossa käymiseen, oli aika mielettömän kaunista siellä.
Limassoliin päästyämme käytiin pikasesti kämpillä ja sitten suunnattiin kaupunginpuutarhaan, jossa järjestettyyn konserttiin Thomas oli hankkinut mulle ja Katariinalle liput ilmaiseksi. Konsertissa esiintyi National Academis Folk Instruments Orchestra of Russia. Soittivat perinteistä Kyproslaista musaa ja laulupuolesta pitivät huolen Margarita Zorbala ja Costas Hadjichristodoulou, molemmat käsittääkseni Kyproslaisia. Ihan mukavaa oli istua viilenevässä ilmassa ihan fiiliksissä olevan paikallisista koostuvan yleisön seassa. Eikä musakaan ollu hullumpaa.
13.10. Theotokoksen musiikkitapahtuma Limassolissa
Meille kerrottiin maanantaina että keskiviikko iltana on Theotokoksen tapahtuma, johon me voidaan mennä mukaan. Noutaja saapuu viideltä. Ilman sen kummempia tietoja oltiin Katariinan kanssa viideltä sovitussa paikassa odottamassa. Kyyti tuli vasta puoli kuusi ja sitten lähdettiin kohti tuntematonta määränpäätä.
Kohta meille selvisi, että oltiin matkalla vanhassa kaupungissa sijaitsevaan yökerhoon. Sinne kun päästiin huomattiin olevamme porukan junnuja. Yleisö koostui lähinnä keski-ikäisistä ja sitä vanhemmista naisista. Kun oltiin tämä keritty huomaamaan tuli joku mies kameran kanssa ja otti musta ja Katariinasta kuvan ja kysy meidän nimet. Kun kameramies oli poistunut paikalta selitti eräs Theotokoksen työntekijä että kuva tulisi olemaan jossakin lehdessä ennen meidän lähtöä Suomeen ja että hän hommaa kyseisen lehden meille.
Kun sitten vihdoin päästiin istumaan oli riemu lähes rajaton. Pöydässä oli iso kasa aivan ihania ilmaisia leivoksia, emmekä joutuneet juomistakaan mitään maksamaan koko iltana. Siinä sitten kokista vedettiin kun viimeistä päivää.
Tapahtumassa ei sen kummempaa ohjelmaa ollut. Bändi soitti koko illan Kyproslaista musaa ja kun mummot oli ensin saanut muutaman viinilasillisen kumottua alkoi hillitön tanssiminen, johon mut ja Katariinakin vedettiin mukaan. Voin kertoa ettei kyproslainen rivitanssi ole niin helppoa kuin miltä paikalliset saa sen näyttämään. Oon joskus koittanut vastaavaa tanssia, mutta silti pysyin mukana vaan helpoimmissa potkuissa ja hyppelyissä. Onneksi mummot opastivat kärsivällisesti nuoria ulkomaalaisia ja saatiin homma jotenkin sujumaan. Hauskaa oli kompuroimisesta huolimatta.
Siinä vähän kuvaa siitä mitä täällä on tapahtunut. Harkassa ovat alkaneet asiat vähän selkeytyä, eikä elämä täällä tunnu enää yhdeltä isolta kaaosmöykyltä. Bussikortitkin on hommattu, eli päästään mukavasti liikkumaan Limassolissa ja vähän sen ulkopuolellakin.
Kyllä täältä varmaan hengissä kotiin selvitään.
25.9. Muutto
Moniatis-hotelli vaihtui Lordos River Beach -nimiseen asuinkompleksiin varsin rauhallisissa merkeissä. Nyt voidaan itse tehdä ruokamme ja pestä pyykkimme. Ensimmäisinä päivinä ongelmia tuottivat lämpimän veden puute ja pesukoneen mystinen toimimattomuus, mutta niistäkin selvittiin, kun jugoslavialainen vuokraemäntämme Dragana kävi näyttämässä miten hommat toimii.
Kaasuhellalla kokkaaminenkin on sujunut vaivatta heti alusta lähtien.
Oma kämppä on myös osaltaan auttanut taistelussa koti-ikävää vastaan.Elämästä on tulossa arkea kun siihen kuuluu arki-asioita, kuten kaupassa käymistä, ruuan laittoa ja tiskaamista. (eikä sekään haittaa että uima-allas ja meri ovat molemmat noin sadan metrin päässä)
River Beach on tässä keskellä turistialuetta, eli menoa ja kulttuureja piisaa. Tässä koko asuinkompleksissa asuu Draganan mukaan vain kaksi kyproslaista perhettä. Muut asukkaat ovat sekalainen sakki eri puolilta maailmaa.
27.-28. 9. Kipeänä
Stressi ja nestehukka otti viimein kiinni pienen tytön ja vietin kaksi päivää pedissä huonon olon takia. Harkkapaikalla luultiin että oltiin oltu Katariinan kanssa viikonloppuna juhlimassa kun en maanantaina ilmaantunut töihin. Käskivät olla juomatta mitään minkä sisällöstä ei ollut varmuutta ja kyselivät hirveesti oonko oksentanu, eivätkä ymmärtäneet ollenkaan ettei nyt ihan siitä ollut kyse.
Olo kuitenkin parani aika nopeasti ja pääsin takas töihin.
1.10. Kyproksen itsenäisyyspäivä
Vapaa päivä. Ei mitään erikoista, mikä oli hienoinen pettymys.
2.10. Retki Limassolin keskustaan
Käytiin tutustumassa Limassolin vanhaan kaupunkiin, vanhaan satamaan ja keskiaikaiseen linnaan, eli vietettiin kunnon turistipäivä.
Vanhassa kaupungissa oli tavallisten turistipuotien lisäksi vähän laadukkaamman tuntuisia käsityöläisten pajoja. Kadut oli todella kapeita ja ravintoloitten kohdalla usein täynnä pöytiä ja tuoleja. Tunnelmaa ja turisteja löytyi paljon. Satamassa ei ollut mitään kummallisempaa nähtävää, paitsi vanha puinen ja pitkä laituri, jolla paikalliset viettää aikaa istuen, kalastaen, höpöttäen, riidellen, sopien ja välillä uimaan pulahtaen.
Limassolin linna ei ulkoapäin ole juuri minkään näköinen, mutta sisällä on ihan mielenkiintoista museokamaa mm haarniskoja, noin miljoona ristiä eri aikakausilta, keramiikkaa, sekä luuranko, jolla ei ole käsiä, päätä, eikä varpaita. Tämä nuori sotilas (jolle luuranko aikoinaan kuului) on aikoinaan joutunut julman teloituksen uhriksi kun kaupunkiin on hyökätty.
Parasta linnassa on katto/muuri/linnan yläosa, josta on hyvät maisemat merelle ja kaupunkiin. Limassolia ympäröiviä kukkuloitakin näkyy aika kiitettävästi, koska talot on täällä matalia.
5.10. Teatteria Nikosiassa
Theotokos Poundationin johtaja Thomas otti meidät tiistai-iltana mukaansa Nikosiaan katsomaan kolmen erityiskoulun esitystä, joka koostui sokeiden musisoinnista, kuurojen tanssista ja kehitysvammaisten teatterista. Meininki oli aivan mahtava! Hyvin vetivät kaikki esityksensä läpi.
Iltaan toi oman hohtonsa se että paikalla olivat myös Kyproksen työvoimaministeri ja presidentin vaimo, sekä useita hyvin tärkeän näköisiä pukumiehiä.Huomattiin että Thomas on aika iso kiho, koska kaikki muut isot kihot tuli häntä tervehtimään ja siinä sivussa meitä kahta ja meidän istumapaikat oli eturivissä kuten muillakin tärkeillä henkilöillä. Nyt voin ihan henkilökohtasesta kokemuksesta sanoa että Kyproksen työvoimaministeri on todella mukava nainen, hänen kanssaan pääsin juttelemaankin ennen esityksen alkua.
8.10. Retki Nikosiaan ja Troodokselle, sekä konsertti kaupungin puutarhassa
Perjantain harkkapäivä oli aika mukava. Aamulla mentiin tunniksi töihin ja sitten lähettiin ajelemaan Thomaksen kanssa Nikosiaan, jossa hän meni pitämään lehdistötilaisuutta ja me Katariinan kanssa tutustuttiin vanhaan kaupunkiin, tai lähinnä sen turistipuoteihin ja kävelykatuun.
Käytiin myös katsomassa kreikkalaisen ja turkkilaisen Kyproksen rajaa, joka kulkee keskellä pääkaupunkia, kuin Berliinissä konsanaan. Oli aika pysäyttävä kokemus kääntyä kadunkulmasta ja yht'äkkiä edessä oli muuri, jonka harjalla tuima ilmeinen sotilas seisoi vartiossa. Kummallista ajatella, että Euroopassa voi vieläkin olla jotain tällästä.
Söin myös ensimmäistä kertaa elämässäni moussakaa. Oli ihan hyvää ja täyttävää ja sen verran mielissään oli Thomaskin tästä mun kokeilusta että varmaan saan ihan hyvän arvioinnin harkasta.
Syömisen jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin Limassoliin Troodos-vuorten kautta. Maisemat oli todella jylhiä, nouseehan tuo vuoristo parhaimmillaan lähes parin kilometrin korkeuteen. Vaikka merenpinnantasolla lämpötila oli +30 astetta ja puita on hyvin harvassa, kasvaa ylhäällä vuorilla mäntymetsää ja lämpötila perjantaina oli vähän yli kymmenen astetta. Ymmärrän hyvin miksi Kyproslaiset tykkää kesällä tulla vuoristoon viettämään aikaa.
Matkan varrella käytiin myös Asinoun bysanttilaisessa kirkossa, joka on rakennettu vuonna 1105. Ulkopuolelta kirkko näytti hyvin pieneltä ja vaatimattomalta kivikappelilta ja kun mentiin sisälle en ollu uskoa silmiäni. Seiniä ja kattoa peitti ihan mahtavan hienot ja yksityiskohtia pursuavat freskot, joissa kuvattiin kristinuskon perusasioita. Suosittelen Kyprokselle matkaa suunnittelevia varaamaan aikaa vastaavassa kirkossa käymiseen, oli aika mielettömän kaunista siellä.
Limassoliin päästyämme käytiin pikasesti kämpillä ja sitten suunnattiin kaupunginpuutarhaan, jossa järjestettyyn konserttiin Thomas oli hankkinut mulle ja Katariinalle liput ilmaiseksi. Konsertissa esiintyi National Academis Folk Instruments Orchestra of Russia. Soittivat perinteistä Kyproslaista musaa ja laulupuolesta pitivät huolen Margarita Zorbala ja Costas Hadjichristodoulou, molemmat käsittääkseni Kyproslaisia. Ihan mukavaa oli istua viilenevässä ilmassa ihan fiiliksissä olevan paikallisista koostuvan yleisön seassa. Eikä musakaan ollu hullumpaa.
13.10. Theotokoksen musiikkitapahtuma Limassolissa
Meille kerrottiin maanantaina että keskiviikko iltana on Theotokoksen tapahtuma, johon me voidaan mennä mukaan. Noutaja saapuu viideltä. Ilman sen kummempia tietoja oltiin Katariinan kanssa viideltä sovitussa paikassa odottamassa. Kyyti tuli vasta puoli kuusi ja sitten lähdettiin kohti tuntematonta määränpäätä.
Kohta meille selvisi, että oltiin matkalla vanhassa kaupungissa sijaitsevaan yökerhoon. Sinne kun päästiin huomattiin olevamme porukan junnuja. Yleisö koostui lähinnä keski-ikäisistä ja sitä vanhemmista naisista. Kun oltiin tämä keritty huomaamaan tuli joku mies kameran kanssa ja otti musta ja Katariinasta kuvan ja kysy meidän nimet. Kun kameramies oli poistunut paikalta selitti eräs Theotokoksen työntekijä että kuva tulisi olemaan jossakin lehdessä ennen meidän lähtöä Suomeen ja että hän hommaa kyseisen lehden meille.
Kun sitten vihdoin päästiin istumaan oli riemu lähes rajaton. Pöydässä oli iso kasa aivan ihania ilmaisia leivoksia, emmekä joutuneet juomistakaan mitään maksamaan koko iltana. Siinä sitten kokista vedettiin kun viimeistä päivää.
Tapahtumassa ei sen kummempaa ohjelmaa ollut. Bändi soitti koko illan Kyproslaista musaa ja kun mummot oli ensin saanut muutaman viinilasillisen kumottua alkoi hillitön tanssiminen, johon mut ja Katariinakin vedettiin mukaan. Voin kertoa ettei kyproslainen rivitanssi ole niin helppoa kuin miltä paikalliset saa sen näyttämään. Oon joskus koittanut vastaavaa tanssia, mutta silti pysyin mukana vaan helpoimmissa potkuissa ja hyppelyissä. Onneksi mummot opastivat kärsivällisesti nuoria ulkomaalaisia ja saatiin homma jotenkin sujumaan. Hauskaa oli kompuroimisesta huolimatta.
Siinä vähän kuvaa siitä mitä täällä on tapahtunut. Harkassa ovat alkaneet asiat vähän selkeytyä, eikä elämä täällä tunnu enää yhdeltä isolta kaaosmöykyltä. Bussikortitkin on hommattu, eli päästään mukavasti liikkumaan Limassolissa ja vähän sen ulkopuolellakin.
Kyllä täältä varmaan hengissä kotiin selvitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)